Emäntä on ollut viime aikoina jotenkin allapäin, eikä me olla jaksettu edes blogata. Se on muun muassa taas huolissaan minusta, kun minulla vaivaa aina vaan tuo vatsa.
Minä itse en ole useimmiten moksiskaan, vaan touhuan entiseen tapaan. Tämä ei ole mitään vakavaa, varmastikaan. Pentuajan ongelmat nyt vaan kohdallani aiheuttivat sen, että joudun ilmeisesti lopun ikääni kärsimään oksentelusta ja muusta.
Menen välillä kaikkea sitä huolehtimista pakoon, ja piiloudun niin, ettei kukaan löydä. Tai niin kuvittelin. En käsitä, miten se Emäntä osasi tulla kurkistamaan tuonne nojatuolin alle??
Höh, tullaan pois sitten. Eihän tässä oo mitään järkeä, kun ei missään saa olla rauhassa. No, sen verran se Emäntä piristyi, että alkoi kylvämään noita siemeniä kevättä varten jo. Niille nostettiin tuolit ikkunan eteen. Sillä välin, kun Emäntä haki toista lastia pikku taimiruukkuja, minä hyppäsin varaamaan itselleni aitiopaikan.
Aina vaan talvi. Sellaista se on maaliskuussa. Suomessa. Parasta ottaa päivä kerrallaan. Jospa se masunikin taas välillä siitä rauhoittuisi.
Stressivapain terveisin teitä tervehtien,
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti